PÄIVÄ 1.

No tästä se tosiaan lähti! Näpyteltyäni tervetuloapostauksen, vetäisin kiireellä jumppakamat niskaan ja polkasin pyörällä salille. Wroong. Yöllä oli nähkääs satanut lunta (tai jotain lumenvedenjäätävänloskansekoitusta) ja luikastelin kirjaimellisesti salille.

Syke oli ainakin varsinaisesti huipussaan salille saavutuani, oli suhkot jännittävä matka nimittäin. Jos syke nousee jännityksestä niin kuluttaako sillä kaloreita yhtä tehokkaasti kuin urheillessa?

Miks jumppavattet istuvatkaan niin paremmin aamuisin, kuin sen jälkeen, kun olet istunut ensin kahdeksan tuntia toimistossa (liian pienissä housuissa), käynyt hotkimassa ruokkiksella siinä välissä itsesi ähkyyn? Ja sitten vieleä heität kolikkoa siitä, että jaksatko edes lähteä salille. Taisin löytää vastauksen itsekin...

Kävin steppaamassa. Kävin ottamassa muuten projektille jo varaslähdön sunnuntaina salilla. Ja sieltä tuliasena olikin aika jäätävän kipeät reidet plus muu kroppa mutta kummallisesti sitä vaan vertyy. Oon löytäny uuen rakkauden itselleni tuosta BodyStepistä. Muutenkin liputan LesMillsin leirissä. Mielenkiinnosta vois myös kaivaa sykemittarin esiin, ja alkaa seuraamaan kulutuksia. Tosin myös silloin jo tietää että treeni on onnistunut kun ei enää otsalta valuvalta hieltä nää eteensäpäin. Ja näin kävi tänään(kin).

Meidät on muuten kutsuttu illastamaan itsenäsyyspäivän kunniaksi. Mikä loistava aloitus laihikselle. Minä kun olin kuvitellut syöväni maitorahkaa ja porkkanaa tänään. Mutta nyt suihkun kautta illallistamaan. Päivittelen vielä ruokapäiväkirjani tänään.

Ja ps. kun joku jo ehti kysyä. Pituutta minulta löytyy 167cm. Painoindeksini on siis normaali. Mutta kuten totesin, laihdutan normaalipainon rajoissa. Rimpulaa minusta ei edes ruumiinrakenteeni vuoksi saa.