Hyvä kysymys myös itselleni, ja aion siihen nyt kevyesti pureutua. Elopainoni aikuisiällä on vaihdellut luultavasti 50kg-63kg. Nuo alhaisimmat lukemat olivat joskus lukioiässä, ja muutettuani kotoa pois (6 vuotta sitten) ja lopettetuani säännöllisen harrastukseni, jolloin treenasimme jopa 9 kertaa viikossa, lihoin hiljalleen yli 60kg:aan. En osaa ihan tarkkaa lukemaa sanoa, koska olen omistanut vaa'an vasta viimeiset pari vuotta.
Opiskeluaikoina pääsin muutaman kerran InBody mittaukseen ja mielenkiinnosta kaivelin vanhat mittaustulokset esiin. Järkytyksekseni olin painanut jo jatko-opiskelujen aikana koko ajan yli 60kg, vaikka kuvittelin olevani paljon kevyempi silloin ja jälkeenpäin ajateltuna. Liikuntaa harrastin vaihtelevasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hyötyliikuntaa olen harrastanut kuitenkin aina, en ole ikinä omistanut autoa koska rakastan pyöräilyä.
Miten ihmeessä olen nyt sitten herännyt siihen, että pitäisi päästä lähemmäs entisiä mittoja. Onhan tässä toki naisellista pyöreyttäkin tullut matkan varrella ;) Mutta kysymykseen en kyllä osaa itsekkään vastata. Miten paino jossa olen ennen ollut tyytyväinen ei enää riitäkään minulle, vaan minun pitää nyt laihduttaa. Oikeastaan painolla ei ole itselleni varsinaista merkitystä, koska haluan ainoastaan kiinteän vartalon. Mulle aivan sama painanko 50 vai 70 kiloa, jos ja kun vaan kroppa miellyttää silmää. Tämän vuoksi olenkin (vasta) noin puoli vuotta sitten aloittanut lihaskuntoharjoittelun, koska haluan saada lihasmassaa. En missää nimessä ihannoi langanlaihoja ihmisiä, vaan enemmänkin urheilullista vartalomallia
Laihduttaminen pelkällä ruokavaliolla olisikin mahdollisesti(?) helpompaa kuin laihduttaminen ruokavalion ja liikunan avulla. Jos urheilen kovaa, tarvitsen myös itse suoritukseen elimistön palautumiseen hiilareita ja proteiinia. Urheilupäivinä on pakko syödä keskivertoa enemmän, ja myös niitä hiilareita. Jos vetäisin 500kcal päivittäin ja en urheilisi yhtään, menettäisin varmasti vähäisetkin lihakseni, vaikka tarkoitus on päinvastainen: korvata läskiä lihaksella, ja se onkin osottautunut varsin haastavaksi.
Vartalomallini on oikein klassinen päärynä. Painopiste on reisissä (mutta ei takapuolessa, mielummin ottasin sitä massaa kylläkin sinne), ja siellä sitä ylimääräistä sitten riittää. Olen myös "mahakas", eli maha kyllä nousee aina housunvyötärön päälle, ja olenkin useita vuosia suosinut jo löysiä yläosia. Mulle tulee myös aika usein päiviä jolloin ajattelen, että mitä ihmettä minäkin normaalipainoinen ihminen oikein laihdutan. Siksi en aina jaksakkaan kovin vakavasti tähän "laihduttamiseen" suhtautua. Mutta kai sitä aina vaan yrittää pyrkiä parempaan ja saavuttaa enemmän ja enemmän. Ehkä tämä liittyy osakseen myös kunnianhimoon; olen päättänyt saavuttaa jotain. En koe että tyytymättömyys vartaloani kohtaan olisi vaikuttanut millään tavalla itsetuntooni, onneksi.
Summa summarun: life's too short...
Loppuun vielä kuva herkuista jotka tein juuri äsken:
(ja arvatkaa tän edellisen tekstin perusteella söinkö yhden...)
4 kommenttia:
Söit? :) Jos et ota kerta liian vakavasti ;)
Mä aattelin tehdä munkkeja vapuks ja simakin on pian valmista juotavaksi. Kyllähän noi ja muu juhliminen varmaa tulee vähän haittaan vaakalukemia ja tekee pientä jenkkaa, mutta ei sillä oo niin väliä, koska vappu on vuoden paras juhla ja se on vaan kerran vuodessa :) Et kyllä sitä mm. sokerillista juomaa voi kerran vuodessa vetää ihan täysiä nauttien. Niin mä tein viime keväänäkin ja tässä sitä ollaan, 20kg hoikempana :D
Itekin muuten oon nyt "normaalipainonen laihduttaja" ja haluan siis kiinteyttää tän kehon. Mäkin alotin juurikin saliharjoittelun, koska tajusin, että tuskin ilman kunnon lihaskuntoharjottelua tästä touhusta tulee yhtään mitään. Varsinkin kun se unelmavartalo ei ole mikään luurangonlaiha vaan timmi, urheilullinen ja seksikäs :D Niin kai siihen tarttee painojakin nostella aerobisten lisäks. Mut tosiaan, haasteellista puuhaa. Viimeks kun kävi vaa'alla kuukauden jälkeen oli tulos -300g :) Mut siis, eiköhän tämä tästä, pitäis ottaa niitä mittanauhamittoja, mutta kun laiskotuttaa. Vaatteista, peilistä, miehen kehuista jne oon kyl muutosta huomannut, joten oon itekin samaa mieltä: ihan hyvin se vaaka voi näyttää vaikka just tätä samaa, mutta tässä samassa painossa voi sit näyttää kuitenkin just siltä mitä tavottelee :) Pitää vaan jaksaa tehdä töitä sen eteen! :) Eli tässä touhussa vaaditaan kärsivällisyyttä ja koko homma pitää melkein unohtaa (enemmän ku sillon ku laihdutti ylipainosta), koska tämä jos joku on koko loppuiän projekti! Tuskin ne hankitut lihaksetkaan (vaikkei fitnessiä yritäkään) pysyy samanlaisina ja keho timminä, jos ei niitä koko ikäänsä harjoita. Et mä käyn ainakin nykyään ihan joka aamu vaa'alla, vois käydä harvemminkin, mut tulee hypättyä siihen joka aamu rutiinina. Sillä tavalla siihenki oikeestaan turtuu, eikä sitä tuijota niin kaameesti aina :) Ja sit eipä ainakaan tuu lihottuakaan, koska ei sitä jaksa olla just niin tarkka syömistenkään kaa enää. On pakko syödä niin, ettei pyörry kun liikkuu.
Hauskaa ja makosaa vappua!! :)
Minä olin normaalipainon yläpäässä laihdutuksen alettuani ja tiedän, kun olen myös normipainon alapäässä ollut, että on ihan hemmetinmoinen ero kummassa päässä on. Itse ainakin näytin tosi plösöltä, vaikka normaalipainoinen juuri ja juuri vielä olinkin.
Mielenkiintoista lukea sun Dukan-kokeilusta. Itselle se on ihan vieras konsepti. Tsemppiä kovasti eteenpäin!
Harmittaa ettei tuo mun blogi päivity, se näytti lopettavan päivittämisen yli kuukausi sitten, enkä osaa korjata ongelmaa:/
Joan: -20kg, ihan mahtavaa! Joo terveellistä elämäntapaahan tässä tavoitellaan, eikös tutkimuksetkin puolla sitä, että nopeasti pudetetut kilot tulee myös takaisin ja vielä korkojen kera yleensä. Mitäs järkeä siinä on, että kiduttaa itseään nälkäkuoleman partaalla, ja sitten kun on päässyt toivottuihin mittoihin niin alkaa mättämään ruokaa ja herkkuja kahta kauheammin naamaan :) Eli kohtuus kaikessa niin hyvä tulee. Joskus olin yhdellä ravitsemusluennolla, ja siellä se ravitsemusterapeutti sanoi että vain 80%:lla ruokailuista on merkitystä painonhallinan kannalta, 20% voikin sitten vetää mitä huvittaa :D Ja tottahan se on että laihduttamalla ei saa lihasta, vaan sitä on treenattava jotta saadaan toivottuja tuloksia!
Mullakin alkaa olemaan sima myös valmista! Ja viikonloppuna paistan vielä isomman satsin munkkeja vappupiknikiä varten :)
Superdieetti: Joo, jos painoa painoindeksin kautta tarkastellaan niin itsellenikin normaalipaino olisi välillä 51.6 - 69.4kg. Jos tuolla yläpäässä olisin, niin en varmaankaan tuntisi itseäni kovin "normaalipainoiseksi". Kai nämäkin asiat on paljon mm. ruumiinrakenteesta kiinni.
Oon nyt toteuttanut tätä Dukania vähän vaihtelevalla menestyksellä. Oon joutunu tekemään myönnytyksiä ruokailujen suhteen treenipäivinä, ja viikonloppuna oon välillä aika rankastikin lipsunu dieetistä. Toivotaan että nyt jotain tuloksia saadaan tässä aikaan, kuukausi nimittäin enää kesän alkuun ja reilu 3kg olisi pudotettavana. Ei kai ihan mahdoton yhtälö, mutta töitä se kyllä teettää :)
Tän bloggerin ulkoasun muutoksen myötä oon ittekki ollu aika hukassa tämän kanssa :/
Kuulostaa tutulta!
Minulla on ainakin kaappi täynnä kauniita vaatteita, joihin mahtuakseen pitää olla aika kiinteä. Siksi tarkoistus ei olekaan olla millään crash dieetillä, vaan saada hiljalleen liian herkuttelun jäljiltä jääneet pari kiloa pois. :)
Mukavaa kun muillakin on realistisia tavoitteita...!
Lähetä kommentti